Kun aloitin Kaapatuilla Lapsilla suunnittelijan sijaisena reilu vuosi sitten, taustani oli väkivaltatyössä. Turvakodissa olin kohdannut äitejä, joita pelotti päästää lapsiaan tapaamaan isäänsä, koska isä saattaisi lähteä lasten kanssa entiseen kotimaahan, ja äitejä, joita jännitti elämä turvakodin jälkeen, sillä he epäilivät, että mies saattaisi kostaa eron viemällä lapset. Oli myös äitejä, joiden lapset – tai kaikki lapsista – eivät olleet heidän kanssaan turvakodissa, vaan syystä tai toisesta jääneet tai viety ulkomaille.
Kaapattujen asiakastyössä olen kohdannut lisää näitä äitejä. Olen kohdannut myös paljon isiä: isiä, joiden lasta yritetään vieraannuttaa heistä, ja isiä, joiden ex-puoliso on eron yhteydessä pakannut laukkunsa ja lähtenyt ulkomaille lapsen kanssa lupia kyselemättä. On tullut selväksi, että lapsikaappauksen taustalla on lähes poikkeuksetta perheväkivaltaa, joka on monissa tapauksissa jatkunut jo vuosia.
Lähtökohtaisesti voi sanoa, että perheessä, jossa ex-puolisot pystyvät kommunikoimaan lasten asioista, ei tapahdu lapsikaappausta. Vaikeatkin erimielisyydet voidaan sovittaa – tai sovitella ulkopuolisen avun turvin – ja oikeuden päätökset hyväksyä, jos molemmat vanhemmat ovat yhteistyökykyisiä ja aidosti asettavat lapsen edun oman etunsa edelle.
Joskus toinen vanhempi käyttää lasta väkivallan välineenä ja huoltokiusaa ex-puolisoaan, eli tekee lapsen tapaamisen, asumisen, elatuksen tai muiden asioiden hoitamisesta mahdollisimman vaikeaa, ja/tai vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta. Lapsikaappaus on näiden äärimmäinen muoto, joka voi traumatisoida lapsen loppuiäksi. Usein lapsi menettää luottamuksen molempiin vanhempiin – sekä siihen, jota vastaan hänet on manipuloitu kääntymään, mutta myös siihen, joka häntä on manipuloinut. Lapsen käyttäminen väkivallan välineenä on väkivaltaa lasta kohtaan.
Joskus väkivalta ja kiusaaminen alkavat vasta eron yhteydessä, kun toinen pariskunnan osapuoli ei pysty päästämään irti ex-kumppanistaan tai haluaa kostaa eron. Yleensä väkivalta on kuitenkin alkanut jo parisuhteessa, ja lähes kaikki asiakkaat, joiden kanssa olen viimeisen vuoden aikana keskustellut, ovat kokeneet henkistä väkivaltaa ex-kumppaninsa taholta. Henkinen väkivalta on voinut olla vaikkapa nimittelyä, pelottelua, uhkailua, raivokohtauksia, kontrollointia tai läheisistä vieraannuttamista. Monet asiakkaat ovat kertoneet myös fyysisestä, seksuaalisesta, taloudellisesta, digitaalisesta ja kunniaan liittyvästä väkivallasta.
Kun jätän Kaapattujen Lasten asiakastyön jälleen muiden haltuun, toivon jättäväni taakse väkivallasta puhumisen ja väkivallan kokijan uskomisen ja kuulemisen kulttuuria. Toivon, että meiltä ohjataan yhä herkemmin asiakkaita turvakoteihin ja väkivaltatyön avopalveluihin, ja arvioidaan tapauskohtaisesti, onko sovitteluun lähtökohtia. Jos kansainvälisessä huoltokiistassa on taustalla väkivaltaa, eikä väkivallan tekijä ole valmis katsomaan peiliin, sovittelun lähtökohdat eivät ole tasavertaiset tai onnistumisen kannalta hyvät. On myös riski, että sovitteluprosessi satuttaa väkivallan kokijaa lisää.
Onko lapsikaappaus tekona aina väkivaltaa? Niin ei voi yksiselitteisesti sanoa. Joskus vanhemman ja/tai lapsen tilanne voi olla niin sietämätön, että lapsikaappaus voi tuntua ainoalta vaihtoehdolta ulos tilanteesta. Lapsikaappaus voi olla lapselle parempi kuin se, että hän jää ympäristöön, jossa häntä tai hänen toista vanhempaansa toistuvasti satutetaan tai he ovat jopa hengenvaarassa. Näissäkin tapauksissa taustalla kummittelee lähisuhdeväkivalta: perheessä on tällöin toisen vanhemman tekemää, usein todella vakavaa väkivaltaa ja monissa tapauksissa myös päihdeongelmia. En voi tietenkään suositella lapsikaappausta ratkaisuna sietämättömään perhetilanteeseen, sillä myös sillä voi olla vakavia psyykkisiä ja juridisia seuraamuksia, mutta mikä ikinä perheen tilanne onkaan, me Kaapatuilla Lapsilla tuemme ja neuvomme. Olemme vuosien saatossa auttaneet useita vanhempia, jotka ovat tietämättömyyttään tai tahallaan kaapanneet lapsensa. Kaikki asiakastyömme tähtää aina lapsen edun toteutumiseen.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, muihin sukulaisiin ja läheisiin, omaan kotiin, kieleen ja kulttuuriin, huolenpitoon ja turvalliseen kasvuympäristöön. Lapsi ei ole ikinä syypää lapsikaappaukseen.
Lapsikaappauksen kokee vuosittain noin 20–30 Suomessa asuvaa lasta, ja Suomeen kaapataan noin 10–20 lasta. Nämä luvut perustuvat viime vuosien tilastoihin oikeusministeriöltä ja ulkoministeriöltä. Kuitenkin kokemuksemme Kaapatut Lapset ry:llä kertoo, että kaikki tapaukset eivät tule viranomaisten tietoon. Kun lasketaan mukaan lapset, joita ei kaapata, mutta jotka elävät kaappausuhan alla, puhutaan jo sadoista lapsista vuositasolla. Siihen nähden tietämys ja ymmärrys lapsikaappauksista on sosiaali- ja muissa julkisissa palveluissa välillä valitettavan vähäistä. Soisin etenkin lastensuojelun ja poliisin ottavan lapsikaappausuhan aina vakavasti.
Toteutuessaan lapsikaappaus jättää usein sekä lapseen että vanhempaan lähtemättömät jäljet: sillä on vaikutuksia psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, lapsella aikuisuudenkin ihmissuhteisiin ja päihteidenkäyttöön, ja aikuisella muun muassa taloudelliseen tilanteeseen ja työkykyyn.
On hienoa, että Suomessa on ruvettu puhumaan lähisuhdeväkivallasta vuosi vuodelta enemmän. Lapsikaappaus on kuitenkin väkivallan muoto, joka on pitkälti jäänyt vielä pimentoon. Olisiko asian aika muuttua? Paljon puhutaan syntyvyyden laskusta, mutta vähemmän niiden lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, joita meillä täällä jo on. Liikkuvuuden ja maahanmuuton lisääntyessä myös kansainvälisten lapsikaappausten määrä kasvaa, sillä yhä useammalla vanhemmalla on perhe-, tunne- ja työsiteitä ulkomaille. Lapsikaappauksia ei voi kuitata marginaali-ilmiönä tai vaikkapa tiettyyn väestönosaan tai yhteiskuntaluokkaan liittyvänä ilmiönä. Lapsikaappaus saattaa koskettaa ketä tahansa.
Jokainen lapsi ansaitsee suojelua. Yksikin lapsikaappaus on liikaa. Nyt olisi korkea aika tarttua myös tämän vähemmän tunnetun perheväkivallan muodon ennaltaehkäisyyn.
Hanni Halonen
FM, sosionomi AMK
Kirjoittaja on väkivaltatyön ammattilainen, joka työskentelee Kaapatut Lapset ry:llä suunnittelijan sijaisena kesäkuusta 2024 kesäkuun 2025 loppuun.
